sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Santorini pt.II

Kerroin jo vähän tässä ensimmäisessä Santorini-postauksessani, mitä kaikkea meidän loma piti sisällään. Seuraavaksi ajattelin palata vielä tarkemmin tuohon loman sisältöön, ja käydä läpi muutamia yleisiä asioita sekä hyviä ja huonoja kokemuksiamme eri aktiviteeteista.

Kuten jo tuossa aiemmassa postauksessani mainitsin, niin majoituttiin matkaseuralaisteni Samin, Jannin ja Henkan kanssa Kamarin kylässä, Hippocampus-nimisessä hotellissa. Hotelli oli mukava ja siisti, sellaista kreikkalaista perustasoa. Aamupalalta löytyi kaikki tarpeellinen (suosittelen paikallista jogurttia hillon ja hedelmien kera, NAM) ja hotellin allasalue oli kaunis. Harmia tuotti ainoastaan ilmastointi - käsitimme hotellia varatessamme, että huoneen hintaan kuuluu ilmastointi, mutta perille päästyämme kävi ilmi, että ilmastoinnista olisi pitänyt maksaa aika kova lisähinta. Muutama ensimmäinen yö taisikin mennä pyöriessä, meikäläinen kun nukkuu parhaiten viileässä.


Me viihdyttiin todella hyvin Kamarin kylässä; mielestämme Kamarissa oli parhaat rannat, ja rantakatua pitkin oli mukava kävellä illan pimetessä. Kadun varret olivat tietysti täynnä ravintoloita, baareja ja putiikkeja, eikä sisäänheitto-kulttuurilta voinut välttyä. Huomattiin, että syöminen ja juominen oli kauempana rantakadusta paljon edullisempaa - varsinkin isoimmat paikat rantakadulla olivat melko kalliita. Santorinia ei turhaan sanota Kreikan saarista kalleimmaksi; hintataso oli huomattavasti korkeampi kuin esimerkiksi Rodoksella. Kannattaa tarkkailla hintoja, sillä edullisiakin paikkoja löytyy, kun malttaa etsiä! Ruokapaikoista mieleen jäivät erityisesti hotellimme vieressä sijaitseva Elias, josta sai kirkkaasti parhaat pitagyrokset, sekä kivenheiton päässä sijaitseva Cafe Dolce, jonka vohveliannokset olivat ihan taivaallisia. Rakastan kreikkalaista ruokaa, eikä se tälläkään kertaa pettänyt oikeastaan missään ravintolassa.

Toisena lomapäivänä me lähdettiin patikoimaan Kamarin ja Perissan väliselle Mesa Vouno -vuorelle. Kamarin puolella vuorelle johti hyvä tie, jota oli helppo kävellä. Ylhäällä vuorella meitä odotti äärimmäisen kauniit maisemat (sekä ihanan viileä tuuli, joka meinasi raastaa hiukset irti päästä). Ylhäältä löytyivät myös vanhan kaupungin rauniot sekä pieni kioski, mutta nämä olivat harmiksemme kiinni - maanantai kun on paikallisille jonkinmoinen pyhäpäivä. Tämä kannattaa huomioida, mikäli mielii päästä ihastelemaan raunioita! Perissan puolella tie muuttui kinttupoluksi, ja laskeutuminen oli paikoitellen aika haastavaa. Perissassa me suunnattiin pariksi tunniksi rannalle, ja Kamariin palattiin vesitaksilla. Taksimatka ei ollut kovinkaan edullinen (5e/hlö), mutta rantamaisemia oli ihanaa päästä näkemään mereltä päin! Ja muistutuksena kaikille patikoinnista kiinnostuneille: varatkaa mukaan kunnolla vettä ja muistakaa lippikset sekä hyvät kengät.


Tiistaina suunnattiin heti aamusta lentokentän läheisyyteen vuokraamaan autoa, jonka Janni ja Henkka olivat varanneet meille jo Suomesta käsin. Autolla liikkuminen oli hyvä idea, sillä saaresta sai paljon selkeämmän ja paremman kokonaiskuvan ajelun aikana. Ja maisemiin sai keskittyä kunnolla! Autoilukulttuuri on Kreikassa vähän mitä sattuu, joten liikenteessä kannattaa olla todella tarkkana ja varovaisena. Vuokrattiin auto Europcarilta, ja vuokrakokemus oli kokonaisuudessaan hyvä. Toinen automme takarenkaista puhkesi päivän aikana, mutta sekään ei tuottanut hirveästi päänvaivaa, sillä vuokraliikkeen työntekijä tuli saman tien paikan päälle vaihtamaan renkaan.

Vulkaanisen maaperän ansiosta Santorinilla on useampia hieman erikoisia hiekkarantoja - red beach, white beach ja black beach ovat saaneet kukin nimensä rantojen hiekan värin mukaan. Meillä oli tavoitteena kiertää autopäivänämme kaikki nämä rannat. Hyvästä suunnittelusta huolimatta reittivalintojen kanssa tuli hieman ongelmia, ja jouduttiin skippaamaan kokonaan white beachilla käyminen - me ei nimittäin onnistuttu löytämään minkäänlaista rannan läheisyyteen johtavaa autotietä. Rannalle olisi päässyt varmasti parhaiten mönkijällä tai kävellen. Myöhemmin tajuttiin, että myös vesitaksi kulkee noiden rantojen välillä, joten white beachille olisi päässyt kätevästi meriteitse.


Rantojen kiertelyn jälkeen meidän autoilu jatkui kohti saaren pääkaupunkia Firaa. Kaupunki oli todella kaunis, mutta myös ihan laitojaan myöten täynnä turisteja. Oltiin liikkeellä vielä melkeinpä päivän kuumimpaan aikaan, joten etsittiin vain lähin terassi, jossa istuttiin jonkin aikaa kylmistä juomista ja maisemista nauttien. Päätettiin, että palataan tutkimaan Firaa uudelleen jonain muuna päivänä, ja lähdettiin jatkamaan autolla kohti Oian kylää.

Oia on tunnettu auringonlaskuistaan, ja sen kyllä myös huomasi paikan päällä. Jos Fira oli täynnä turisteja, niin niin oli myös Oia! Liikkuminen kapeilla kujilla ja portaikoissa oli tuskaista, puuduttavaa ja hidasta valtavien ihmismassojen takia. Meillä oli tarkoituksena syödä Oiassa, mutta pienen katselukierroksen jälkeen tajuttiin, että kaikki ravintolat ja tavernat oli buukattu täyteen. Jos siis mielit syödä Oiassa alkuillasta tai auringonlaskun aikoihin, niin suosittelen olemaan ajoissa liikenteessä ja varaamaan paikat etukäteen. Me ei ehditty jäädä ihastelemaan Oian auringonlaskua, sillä meillä oli kiire palauttaa vuokra-auto takaisin ennen vuokraliikkeen sulkeutumista. Ehkä oli parempikin niin, sillä kylästä olisi ollut todella vaikea päästä ajamaan pois auringonlaskun jälkeen turistimassojen takia.


Busseja kulkee Oiaan ja Firaan hyvin, joten niitä kannattaa ehdottomasti hyödyntää. Me palattiin Firaan vielä perjantaina bussilla. Tuolloin kaupunki ei ollut yhtään niin tukossa kuin aiemmalla käyntikerrallamme, ja kierteleminen oli huomattavasti mukavampaa. Mikään shoppailijan paratiisi kaupunki ei ole - löytämistämme liikkeistä vain Benetton, Adidas sekä Diesel olivat ennestään tuttuja. Pikkuputiikeissa myytiin paljon koruja. Myös nahkakenkiä ja -laukkuja oli runsaasti, mutta muuten liikkeet olivat pitkälti täynnä vain turistikrääsää. Saatiin varattua pöytä illallista varten mukavasta rinneravintolasta, ja kaupunkireissun kruunasi ruokailu auringonlaskun ihastelun merkeissä.

Varsinaisista pakettimatkan retkistä me osallistuttiin vain Aurinkomatkojen auringonlaskuristeilylle. Risteily starttasi hyvissä ajoin päivällä, ja laivalla oli ihanaa nauttia auringosta, viilentävästä viimasta sekä jylhistä rannikkomaisemista. Risteilyn alkupuolella laiva pysähtyi lämpimien rikkilähteiden poukamaan, ja me päästiin myös uimaan lähteisiin. Oli aika ihana kokemus! Risteilyyn kuului myös ruokailu pienellä Thirassian saarella rantatavernassa. Me oltiin todella nälkäisiä, ja koska retki oli melko hintava (52e/hlö), ajateltiin, että ruokailukin on varmasti todella hyvä. No, näin ei kuitenkaan ollut. Neljästä ruokalajista huolimatta kattaus oli kehno; annokset olivat pieniä ja mauttomia, ja pääruoka (possua ja perunaa) suorastaan naurettava. Ruokailu meinasi viedä meidän fiilikset kokonaan, mutta onneksi huikea auringonlasku keskellä ulappaa pelasti paljon. Takaisin Kamariin päästyämme meidän oli kuitenkin pakko mennä syömään uudelleen, hyvän ruoan ystäviä kun ollaan. :D


Multa lähtee iso peukku Kamarille, Firalle ja koko Santorinin saarelle. Tässä oli nyt suurinpiirtein kaikki mitä tuli mieleen kertoa, kyselkää toki jos jokin jäi mietityttämään! Veikkaan, että palaan vielä myöhemmin Santorinin tunnelmiin ja maisemiin kolmannenkin postauksen muodossa. :) Oletteko te lomailleet Santorinilla, tai onko haaveissa kenties matkata vielä jonain päivänä sinne?

facebook | instagram | bloglovin | blogit.fi | sc: juuliasall
Comments (2)

2 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Voi kiitos! Näitä katsellessa tulee kyllä kaamee lomahinku<3

      Poista