Kengät pääosassa

maanantai 31. lokakuuta 2016






Kengät Vagabond | laukku Monki | takki, neule, farkut H&M

Olen kova tyttö haalimaan itselleni mustia kenkiä - ihan vain niiden helpon yhdisteltävyyden takia. Muutamia poikkeuksiakin kenkävalikoimassani toki on. Saanen esitellä uusimman poikkeusparini: Vagabondin Oliviat. Ne ovat syvän ruskeat, aitoa mokkanahkaa, ja mä kertakaikkisesti rakastan niitä. Värinsä lisäksi poikkeuksellista näissä kengissä on tuo jokusen sentin korko, mitä ei yleensä mun kengissäni nähdä. Täytyy sanoa, että nyt eletään jänniä aikoja kenkärintamalla! 

Mun ja tämän kenkäparin ystävyys alkoi ihan kertarysäyksellä. Jo heti ensimmäisellä sovituskerralla tiesin, että tässä on mun tulevat luottonilkkurini. Ruskea väri saattaa toki tuottaa alkuunsa päänvaivaa tällaiselle mustaan tottuneelle, mutta toisaalta, mikseivät nuo sopisi lähes kaiken kanssa mustan tavoin? Ajattelin kuitenkin pelata varman päälle ja aloittaa yhteiselomme mahdollisimman yksinkertaisella tavalla - yhdistelemällä kengät mustaan ja tummanharmaaseen. Näiden sävyjen rinnalla kengät pääsivät pääosaan, ja pompsahtivat todella kivasti esiin tummasta kokonaisuudesta! Toimiva kikka muuten kaikkien tummien asujen elävöittämiseen. Seuraavaksi taidan yhdistellä kengät vaaleamman denimin kanssa. Varautukaa siihen, että näette näitä kenkiä jatkossa ihan kyllästymiseen saakka!

facebook | instagram | bloglovin | blogit.fi | sc: juuliasall

Mimmejä unelmien perässä

lauantai 29. lokakuuta 2016

Kirjoittelin teille aiemmin syksyllä ystäväni Rosin ensimmäisen sinkun musavideon kuvauksista, joissa olin mukana. Projektin aiemman postauksen löydät täältä, mikäli se on vielä lukematta. Saan viimein paljastaa, että sinkku julkaistaan ensi viikolla! Nyt onkin siis hyvä aika palata takaisin tähän projektiin, ja kirjoitella vähän laajemminkin yhdestä tärkeästä aiheesta - nimittäin unelmien toteuttamisesta. 


Tuossa aiemmassa postauksessani kerroin itse biisistä ja musavideosta näin: "Koska biisi on sellainen kepeän voimakas ero- ja eheytymislaulu, on musavideon taustalla idea tyttöjenillasta. Meillä oli kasassa mitä mahtavin mimmiporukka, ja meidän kirkkain tavoite oli vain pitää hauskaa koko kuvauspäivän ajan." Rosamaria halusi videolleen mukaan naisia, joilla on selkeä visio tulevaisuudestaan, jotka paiskivat töitä unelmiensa eteen, jotka uskaltavat heittäytyä ja joilta löytyy luovaa hulluutta. Aikamoiset kriteerit! Musavideolle päätyivät itseni lisäksi mukaan Titta, Tea ja Viola. Titta, jonka monet tuntevat artistinimellä Pihlaja, on Sonyn tuore laulaja. Tea on aikamoiset katsojaluvut itselleen haalinut vloggaaja. Violalla on puolestaan voittoa tavoittelematon yritys Afrikassa. Totta puhuen, mietin hieman aluksi, että mitä ihmettä teen tuossa joukossa. Heh.

Rosamaria täyttää itse täydellisesti nämä kriteerit. Ollaan tunnettu hänen kanssaan luokiosta asti, ja muistan ajatelleeni jo silloin, että tuon mimmin energialla mennään vielä pitkälle. Tuolloin musiikkiura oli Rosamarialle oikeastaan vielä pelkkä haave - haave, joka oli kulkenut mukana lapsuudesta asti. Ei mennyt kuitenkaan kauaa, kun pyörät lähtivät pyörimään. Erilaisten musiikkiopintojen ja -projektien myötä oli selvää, että pian tapahtuisi jotain suurta. Viime kesänä Rosamariasta tuli Rosi, kun hänet sainattiin 325media -nimiseen levy-yhtiöön. Palanen naisen suurta unelmaa toteutui. 

On ollut suuri ilo saada katsoa läheltä, kuinka oma ystävä onnistuu valitsemallaan tiellä. Meidän ystävyyteen on kuulunut aina tietynlainen tsemppaaminen ja uskominen, sillä ollaan molemmat kasvettu tytöistä naisiksi suurten unelmien kanssa. Rosi haluaa laulaa ja esiintyä, mä puolestani haluan kirjoittaa. En ole kuuluttanut omaa unelmaani koskaan kovinkaan paljoa täällä blogin puolella, mutta ehkä se on käynyt monelle rivien välistä selväksi. Suurimpana haaveenani on kirjailijan ura - ura runokokoelmien ja romaanien parissa. Haluaisin sanoittaa myös kappaleita artisteille.

Kuva: Niklas Holm
Ollaan sivuttu välillä Rosin kanssa meidän keskusteluissa sitä, kuinka toisinaan tuntuu, niin kuin omilta unelmilta tippuisi pohja pois. Välillä sitä vain ajautuu ajattelemaan että "ei musta varmaan sittenkään oo tähän" tai "mitä jos luulen itsestäni liikoja" tai "mitä jos musta ei tuukaan koskaan mitään". Tuttuja tunteita varmaan aika monelle? On ihan inhimillistä kyseenalaistaa välillä itseään, itsehän on aina itsensä pahin kriitikko. Varmasti jokaiselle tulee myös eteen hetkiä, jolloin kyseenalaistaminen tapahtuu jonkun aivan muun toimesta. Aika kliseistä sanoa, mutta tällaisista ei todellakaan saisi kuitenkaan lannistua - päinvastoin.

Mielestäni yksi elämän tärkeimmistä asioista on tehdä niitä juttuja, joita rakastaa. Kun keskittyy tunteella ja intohimolla rakastamiinsa asioihin, on varmasti mikä tahansa mahdollista. Helppoa se ei välttämättä ole, mutta ei myöskään mahdotonta! Unelmat on tehty toteutettaviksi, ja mikä voisikaan olla nautinnollisempaa kuin niiden eteen työskentely? Unelmat antavat elämälle suunnan, ja loppu on itsestä kiinni. Tähän onkin osuvaa lainata muutama virke yhdestä Rosin viimeaikaisesta face-päivityksestä: "Oothan onnellinen? Teethän niitä kreisejä asioita, joista oot salaa ja/tai vähemmän salaa haaveillu? Oothan muistanu olla rohkee? Tuulta purjeisiin hitsinvitsit! Unelmat ei toimi, ellet sä toimi. Otapa kuule asiakses elää parasta elämääs."

Rosin eka sinkku Kuka kaipaa kusipäätä ulkona ensi torstaina 3.11.! 
Sitä odotellessa, klikkailehan itsesi seuraamaan Rosia instassa ja facessa
Ihanaa viikonloppua kaikille!

facebook | instagram | bloglovin | blogit.fi | sc: juuliasall

Kauniin syksyn ajalta

torstai 27. lokakuuta 2016


Takki, kengät Mango | housut Zara | paitis H&M | kuvat Noora

Muutama pimeä, märkä ja räntäisä päivä takana, ja mulla on jo kova ikävä syksyä. Siis sitä syksyä, joka värjäsi lehdet ja muutti ilman kuulaaksi, kaunista syksyä. Nyt taitaa olla edessä se vuoden rumin aika, kun ei ole oikein enää syksy muttei vielä täysi talvikaan, ensin on lunta ja sitten ei olekaan lunta ja lahkeet kuraantuu kävellessä. Hyi. Nämä kuvat ovat kauniin syksyn ajalta, parin viikon takaa. Onko näistäkin jo niin kauan? Mulla on tainnut olla vähän liikaa postattavaa, kun asut laahaavat tällä tavalla jäljessä, haha. Ajatuksena oli saada kunnolla asukuvia varastoon, että on sitten pimeinä ja sateisina päivinä jotain postattavaa, jos ulkona ei teekään mieli heilua kameran kanssa. Ajatuksen tasolla ihan hyvä idea, mutta toteutus ei sitten kuitenkaan ihan onnistunut. Toivotaan, että kelit pysyvät edes sen verran hyvinä, että kuvaaminen onnistuu seuraavien kuukausien aikana ilman suurempia ongelmia.

Tämä asukokonaisuus on varmasti yksi mun tämän syksyn lemppareista. Housujen ruutukuosi tuo mielenkiintoa samansävyisten vaatteiden yhdistelmään, ja valkoinen paitis raikastaa kokonaisuuden. Nuo housut ostin syksyn alussa Helsingin reissulla Zarasta; ne ovat kyllä yhdet mukavimmista housuista ikinä! Niin pehmeät ja kevyet päällä. Veikkan, että nuo ovat talvella kovassa käytössä paksujen neuleiden parina. Mitäs pidätte asukokonaisuudesta?

facebook | instagram | bloglovin | blogit.fi | sc: juuliasall

Loppusyksyn & talven muotitärpit

tiistai 25. lokakuuta 2016


1. Sametti ja mokka. Nämä näyttävät hyviltä niin suurina kuin pieninäkin pintoina. Rohkea pukee samalla kertaa samettisen ylä- ja alaosan, maltillisempi pukeutuja korostaa kokonaisuutta vaikkapa mokkaisilla nilkkureilla. Pidä nämä mielessä myös tulevaa juhlakautta ajatellen!

2. Poolokaulus. Oma suosikkini neulerintamalla, toimii aina! Tänä talvena aion ehdottomasti kokeilla pooloa naruolkainmekon kanssa ja kauluspaidan alla.

3. Ohut silkkihuivi kaulalla. Ohut huivi lienee edelleen se tärkein asuste. Ihanan yksinkertainen ja naisellinen loppusilaus asuun kuin asuun.

4. Ruskean sävyt, tummansininen, metsänvihreä. Värit tummuvat pimenevien päivien myötä.


5. Liehuvat lahkeet ja hihat. Nämä pysyvät pinnalla edelleen. Jos liehulahkeet eivät ole sun juttu tai alkavat jo kyllästyttää (mikä tuskin on mahdollista), pukeudu vastakohtaisesti tiukkalahkeisiin, skarppeihin herrainhousuihin.

6. Tekoturkis- ja villakangastakit -  molemmat ovat edelleen kovaa huutoa. Villakangastakkiin saat nopeasti uutta ilmettä kuromalla sen vyötäröltä kiinni ohuella vyöllä!

7. Toppatakit. Toppatakit kirmaavat tänä talvena edellä mainittujen ohitse. Ilouutinen kylmyyttä vihaaville: mitä suuremman toppiksen vedät niskaasi, sitä trendikkäämpi olet.


8. Paitapuserot. Klassikkovaatteena paitikset ovat aina in, mutta tällä hetkellä ne ovat erityisen ajankohtaisia. Hiukan mielikuvitusta käyttämällä paitapuseron saa puettua todella monella eri tavalla, mutta parasta vaatteessa on se, että se näyttää trendikkäältä myös pelkiltään farkkujen parina. Paitiskin saa olla mielellään oversized!

9. Ylisuuret, väljät linjat. Tämä kokoaa aika hyvin yhteen monta edellistä kohtaa. Väljyys nyt vaan sattuu näyttämään ihan hitsin hyvältä - ja helpottaa myös huomattavasti kerrospukeutumista.

10. Oma tyyli. Viimeisenä teen listaan oman pienen lisäyksen: pukeudu vaatteisiin, jotka näyttävät omaan silmääsi hyviltä ja tuntuvat päällä mukavilta. Uusia trendejä kannattaa kokeilla rohkeasti, mutta mikäli ne eivät tunnu omilta, ei niiden mukaan ole pakko pukeutua!

facebook | instagram | bloglovin | blogit.fi | sc: juuliasall

Them layers

maanantai 24. lokakuuta 2016


Farkut Zara | neule, huivi H&M | kengät, laukku Mango

No ne kerrokset. Asia, josta jaksan paasata syksystä ja talvesta toiseen. Olen huomannut monen muunkin hehkuttavan kerrospukeutumista, enkä ihmettele - kerrokset on ihan paras juttu kylmien kelien pukeutumisessa. Käytännöllisyys on tietysti se tärkein seikka, sillä kerroksia lisäämällä pysyy lämpimämpänä. Tämä toimii toki toiseenkin suuntaan, eli jos tulee liian kuuma (?), on myös jotain mitä riisua. Mutta kun kerrokset näyttävätkin vielä aina niin hitsin hyviltä! En tiedä mikä siinä on, mutta omaa silmääni viehättävät kovasti kaikenlaiset neuleiden alta pilkottavat puserot, näkyivätpä ne sitten vähän tai vähän enemmän. Melkein tekisi mieli hankkia muutama uusi paitis talvea ajatellen...  

Tämä asu kuvattiin toissa viikolla, jolloin tarkeni vielä paitiksen, paksun neuleen ja muhkean kaulahuivin yhdistelmällä. Nyt, kun olen siirtynyt virallisesti jo paksumpiin takkeihin, heittäisin tuohon päälle tietysti villakangastakin - yksi kerros lisää, ja kokonaisuus näyttäisi entistä paremmalta. Ei muuta kuin kerroksia kehiin ja lämpimänä kohti uuden viikon haasteita!

Ps. Vielä tämä viikko aikaa osallistua Inspiration Blog Awards äänestykseen 
- lue tarkemmat ohjeet täältä ja käy jättämässä äänesi täällä!

facebook | instagram | bloglovin | blogit.fi | sc: juuliasall

Värien vallankumous(ko?)

torstai 20. lokakuuta 2016


Pusero, farkut H&M | takki Mango | tennarit Vagabond | laukku Marimekko | kuvat Piia

Innostuin kesällä ja alkusyksystä ihan uudella tavalla väreistä pukeutumisessa, mikä on aika outo asia tällaiselle mustavalkoisissa ja harmaissa kamppeissa viihtyvälle tyypille. Viimetteeksi olen jauhanut teille ruskean paluusta vaatevalikoimaani. No, pidelkäähän penkeistänne kiinni, sillä mulla on lisää väriuutisia. Kaapistani löytyy nykyään myös sinistä! Hahaa, tätähän voisi suorastaan sanoa jo jonkinlaiseksi värien vallankumoukseksi. No jaa, siitä en mene ihan takuuseen, mutta pukeutumisessani on ollut kyllä havaittavissa selvä muutos värien käytön suhteen. 

Tässä kuvien asussa vaaleanharmaan takin ja sinivalkokuvioisen puseron yhdistelmä näyttää mielestäni jotenkin ihanan freesiltä. Se luo myös omanlaisen jujunsa tähän muuten hyvin basiciin asukokonaisuuteen. Vaikka pidän paljon erikoisista vaatteista ja yhdistelmistä, niin arkipukeutumisen ei mielestäni tarvitse olla aina välttämättä tämän monimutkaisempaa - usein riittää, kun yhdistelee kauniita vaatteita toisiinsa ilman mitään sen kummempia kikkailuja. Hyvä muistisääntö niille aamuille, kun kaapista ei tunnu löytyvän mitään päällepantavaa!

facebook | instagram | bloglovin | blogit.fi | sc: juuliasall

Ruskeat ostoslistalla

keskiviikko 19. lokakuuta 2016


Pari postausta takaperin kirjoittelin teille siitä, kuinka pitkän harmaan kauden jälkeen kiinnostukseni ruskeita vaatteita ja asusteita kohtaan on alkanut taas nostaa päätään. Mainitsin kyseisessä postauksessa siitä, kuinka mulla on valittuna jo ruskea takki, jonka aion vielä syksyn aikana hankkia itselleni, ja siitä, että muutamalle ruskealle neuleellekin olisi tilaa vaatekaapissa. No totta puhuen, ostoslistaltani löytyvät myös ruskeat mokkanahkaiset nilkkurit, jotka mun on _aivan_pakko_saada. En edes muista, koska olisi tullut viimeksi väkerrettyä tällaisia kuvakollaaseja, mutta nytpä ajattelin havainnollistaa teille hieman kuvien avulla näitä ruskeita mielitekojani.

Kuten jo aiemmin mainitsin, multa ei tosiaan löydy tällä hetkellä kaapeista juuri mitään ruskeaa yksiä nilkkureita ja kahta takkia lukuunottamatta. Olen jo viime talvesta asti ihastellut shearling-takkeja, ja nyt päätinkin hankkia sellaisen tässä himoitsemassani ruskeassa värissä. Tuo Zaran takki on mielestäni vaalean sävynsä ansiosta ihan täydellinen! Vagabondin nilkkureista olen puolestaan kehittänyt kunnon pakkomielteen itselleni. Ajattelin niitä pitkään mustina, mutta kun näin kengät ruskeana mokkaversiona, pääsi pakkomielle valloilleen. Nuo sopisi niiiin hyvin esim. kaiken kanssa. Jos mun pitäisi tällä hetkellä määritellä täydelliset kengät, niin voin kertoa, ne olisivat juuri nuo Vagabondin ruskeat Oliviat. No, entäs sitten neuleet? Neuleissa tietysti koko, poolokaulus ja palmikot ovat plussaa. Erityisesti haluaisin sellaisen kylmän, harmaaseen taittavan beigen sävyisen neuleen valikoimaani! Nämä muutamat jutut kun saisi ruksittua piakkoin pois ostoslistalta, niin olisi syysvaatetus aika täydellisesti kohdillaan. :) Löytyykö teiltä vastaavia mielitekoja?

facebook | instagram | bloglovin | blogit.fi | sc: juuliasall

IBA-ehdokkuus ja blogifiiliksiä

sunnuntai 16. lokakuuta 2016


Moni teistä on varmaan ehtinyt jo huomata tuon blogini bannerin alle jokin aika sitten ilmestyneen tumman äänestys-kuvakkeen. No, Indiedaysin järjestämä Inspiration Blog Awards -gaala lähestyy taas, ja tällä kertaa tämä pikkuruinen blogini on mukana ehdolla! Sen kunniaksi ajattelin kirjoitella teille vähän tämänhetkisiä fiiliksiäni bloggaamisesta, niitä kun ei tule kovin usein jaettua. 

Ei ole oikeastaan ihan itsestäänselvyys, että blogini on edelleen pystyssä. Olen kulkenut blogini kanssa pitkän matkan, viisi vuottahan tässä on tullut jo kirjoiteltua. Tätä kuluvaa vuotta on värittänyt aika pitkälti ristiriitaiset tunteet. Mikä ei ole ehkä näkynyt teille lukijoille päin, on ollut jatkuva epävarmuus omista bloggaajan taidoistani sekä ylipäätään ajatus siitä, lukeeko tätä blogia edes kukaan. Omalle itselleni tekeminen ei oikein enää tässä vaiheessa riitä, vaan jotenkin sitä kaipaa varmuutta siitä, että nämä jutut kiinnostavat myös ihmisiä siellä ruudun toisella puolella. 

Jossain vaiheessa tuntui todella vahvasti siltä, ettei bloggaaminen vastaa enää omia tarpeitani. Tuntui, että tämä homma ottaa enemmän kuin antaa. Olen kuitenkin tyytyväinen, että päädyin pitämään yllä vain vähän hitaampaa postaustahtia sillä välin, kun keskityin kaikkiin muihin asioihin kokonaisvaltaisemmin. Taktiikka tuotti tulosta, sillä nyt yhtäkkiä syksyn edetessä olen huomannut katselevani tätä blogia ja koko bloggaamista taas ihan uusin ja tuorein silmin. Mulla on ihan älyttömästi uusia ideoita, ja tuntuu kuin voisin olla jotenkin entistä avoimempi teksteissäni. Mahtava tunne, kun pääsee taas oikein kunnolla kiinni rakkaaseen harrastukseen.

Veikkaan, että tuleva talvi ja kevät kääntyvät jossain vaiheessa todella kiireisiksi, kun pitäisi löytää kaiken muun ohella aikaa kandin kirjoittamiseen. Toivon kuitenkin, että aikaa säästyy myös bloggaamiselle, tämä kun tuntuu tällä hetkellä taas niin mieluisalta. Tiedän myös, että bloggaaminen on todella lähellä tulevaisuuden töitäni - vaikkei musta ikinä ammattibloggaajaa tulisikaan, niin opintoni suomen kielen parissa tähtäävät töihin, joissa on paljon hyvin samantyyppisiä piirteitä kuin näissäkin hommissa. Suurelta osin juuri tämän takia musta tuntuukin, että bloggaamisella on mulle vielä paljon annettavaa tulevaisuuden kannalta.

Ja sitten takaisin tuohon alussa mainitsemaani IBA-ehdokkuuteen. Toivon todella, että kaikki te blogini parissa viihtyvät käytte klikkailemassa äänenne blogilleni tuolla Indiedaysin äänestyssivulla! Homma ei vie aikaa kuin muutaman sekunnin, ja samalla pääsee halutessaan osallistumaan arvontaan, josta voi voittaa liput 5.11. järjestettävään awards-juhlaan. Jos päädyt jättämään äänesi blogilleni, niin helpoiten se käy näin: Klikkaa itsesi tästä äänestyssivulle, skrollaa hieman alaspäin ja kirjoita sivun hakukenttään "Juulia S.". Napauta sitten alapuolelle ilmestyvän kuvakkeeni "äänestä"-painiketta. Äänestys päättyy tämän kuun lopussa 30.10. Kiitos jo näin etukäteen kaikille, jotka käyvät blogiani äänestämässä - oon ihan super iloinen jokaisesta tyypistä siellä ruudun toisella puolella.

Ps. Postailen näitä huikeita ystäväni Nooran ottamia asukuvia
teille vielä myöhemmin lisää!

facebook | instagram | bloglovin | blogit.fi | sc: juuliasall

Kaikille mukavuudenhaluisille

perjantai 14. lokakuuta 2016


Housut, neule H&M | tennarit Vagabond | laukku Marimekko | kuvat Piia

Tässä on pukeutumista mukavimmillaan: pehmeä neule, iso kaulahuivi, höyhenenkevyet pöksyt ja tennarit. Kellekään ei ole varmaan jäänyt epäselväksi, että olen innokas liehuke-housujen puolestapuhuja. Jos epäröit vielä tämäntyyppisiin housuihin hyppäämistä, niin voin vain suositella lämmöllä - nämä ovat kaikille mukavuudenhaluisille. Mukavuus ei aina tarkoita resuisia collareita tai niitä päivänvalon läpi päästäviä kotileggareita. Onneksi on tällaisia vaatteita, joissa yhdistyy sekä mukavuus että trendikkyys!

Tämä viikko on kulunut ihan älytöntä vauhtia - en voi uskoa, että viikonloppu on taas edessä. Mulla on aikamoinen kasa kouluhommia tehtävänä, joten seuraavat päivät taitavat kulua railakkaasti ihan vain kotona pyöriessä. En valita, rauhalliset kotiviikonloput ovat meinaa monesti aika herkkua! Ihanaa loppuviikkoa kaikille!

facebook | instagram | bloglovin | blogit.fi | sc: juuliasall 

Takaisin ruskeaan

tiistai 11. lokakuuta 2016


Takki Mango | farkut, kengät H&M | paita Monki

Oon suosinut jo pitkään pukeutumisessani viileää harmaata väriä. Nyt oon kuitenkin huomannut ihastelevani kauan kestäneen harmaan kauden jälkeen taas yhä enemmän myös lämpimämpiä ruskean sävyjä. Kaikki vaaleat hiekan sävyt ja vähän tummempi kameli näyttävät jotenkin todella upeilta! Harmi, ettei kaapeistani löydy tällä hetkellä juurikaan yhtään ruskeita juttuja. Kuvissa näkyvä mokkaihanuus taitaa olla ainoita omistamiani ruskeita vaatteita, ja sekin joutaa jo talvisäilytykseen. Mulla on tällä hetkellä mielessäni yksi vaaleanruskea talvitakki, jonka aion ostaa vähän myöhemmin syksyllä, mutta luulen, että pari ruskeaa neuletta olisi myös ihan tervetullut lisä vaatekaappiini. 

Veikkaan, että harmaa on edelleen jatkossa enemmän se mun juttu, mutta muutamat ruskeat vaatteet toisivat mukavaa monipuolisuutta ja vaihtelua harmaan, mustan ja valkoisen kyllästämään valikoimaani. Tämä ruskeahko asukokonaisuus viime viikolta lisää entisestään ruskean himoani - pidän asusta ja sen värimaailmasta ihan älyttömän paljon! Mitäs mieltä siellä ollaan, kolahtaako kokonaisuus?

facebook | instagram | bloglovin | blogit.fi | sc: juuliasall

Muistetaan olla offline

lauantai 8. lokakuuta 2016

Reetta puhui tässä yhtenä päivänä snäpin puolella vuoden takaisista uniongelmistaan, joiden taustalla oli pitkäaikainen stressitila sekä ns. ylikierroksilla käyminen. Naisen puheet saivat mut ajattelemaan omaa menneisyyttäni ja kokemuksiani paljon, ja niistä syntyi idea tälle postaukselle. 

Otsikossani viittaan vahvasti somettamiseen. Some on merkittävä osa meidän jokaista arkipäivää. Sen kautta ollaan netin välityksellä jatkuvasti läsnä, jatkuvasti saatavilla. Somesta on tullut niin iso osa kaikkea toimintaa, ettei sen käyttöä tule liiemmin edes mietittyä. Instat ja snäpit ja muut, voisi sanoa, että niiden käyttö on jopa automatisoitunut. Ne kuuluvat päivärutiineihin samalla tavalla kuin syöminen tai hampaiden peseminen, ja pahimmillaan asian huomaa vasta silloin, kun nettiyhteys katkeaa tai puhelin unohtuu kotiin. Tätä rustatessani tajuan, että jollain kierolla tavalla koko somekulttuuri on rinnastettavissa siihen, mistä ajattelin teille oikeasti kirjoittaa - nimittäin stressiin.


Myös stressi soluttautuu arkeen monesti niin, ettei sitä tule edes huomanneeksi tai ajatelleeksi, ennen kuin oireet ovat todella huomattavia. Perusluonteeltaanhan stressi on tarpeellinen ja hyödyllinen tunne - se saa meidät toimimaan. Pahimmillaan se voi kuitenkin päinvastaisesti viedä toimintakyvyn kokonaan. Tällöin ei ole kyseessä enää mikään kevyt häiriötila yhteydessä, vaan ihan kunnollinen katkos kaikessa toiminnassa. 

Itselläni tällainen katkostila, uupumus, burnout, whatever, tuli vastaan edellisten opintojeni aikana vuonna 2012. Joku saattaa kyseenalaistaa tarinani - kuinka muka opiskelija voi kärsiä vakavasta uupumuksesta? Opiskelijathan vain bailaavat ja tuhlaavat opintotukiaan kaikkeen turhaan. No, voin kertoa, se on hyvin mahdollista.

Pääsin lukion jälkeen opiskelemaan ammattikorkeakouluun sairaanhoitajaksi. Olin tuolloin hyvin epävarma siitä mitä haluaisin tulevaisuudessa tehdä, ja pian opintojeni alettua mulle selvisi, etteivät sairaanhoitajan hommat olleet todellakaan se mun juttu. Mulla ei kuitenkaan ollut mitään muutakaan vaihtoehtoa, joten jäin opiskelemaan alaa. Koska olen perusluonteeltani pikkutarkka perfektionisti ja äärimmäisen tunnollinen suorittaja, halusin edetä opinnoissani kunniallisesti, vaikken alasta niin välittänytkään. Tein kaiken mihin ryhdyin täysillä, kuten aina. Menestyin opinnoissani, mutta erityisesti harjoittelujaksot olivat mulle äärimmäisen raskaita. Moni opiskelijakaverini jaksoi rankat harjoittelut kutsumustaan seuraamalla ja tulevaa työuraansa ajattelemalla - mulla ei ollut edes näitä apunani. Päivät olivat jatkuvaa selviytymistä ja sinnittelyä, ja pitkittyneen stressin myötä mulle kehittyi salakavalasti vakava uupumustila. 


Tilanne alkoi muuttua vakavaksi, kun menetin yöuneni käytännössä kokonaan. Kroppani kävi niin kovilla kierroksilla, etten saanut iltaisin unta. Olin äärimmäisen uupunut, mutta en pystynyt nukkumaan. Kun sain viimein unesta kiinni, aloin heräillä muutaman tunnin kevyen unen jälkeen. Pahimmillaan aamuyöni kuluivat niin, että heräilin tasaisin väliajoin aamukolmesta eteenpäin. Stressasin jo etukäteen herätyskellon soimista niin paljon, että mieleni ja kroppani eivät antaneet mun levätä. Kuukausien jälkeen olin niin poikki, etten jaksanut kuin itkeä. Harjoittelut jäivät kesken, samoin myöhemmin kolmen eri lääkärin suosituksella koko opinnot. Silloiseen terveydentilaani liittyi paljon muutakin, kuten masennus, joka puhkesi samoihin aikoihin uupumuksen kanssa. Kärsin myös pahoista ja laajoista ihottumista sekä hiustenlähdöstä. On mahdotonta luetella syitä ja seurauksia, enkä siihen pyrkinytkään. Pyrkimyksenäni oli vain eheytyä, löytää tasapaino ja päästä takaisin elämään kiinni. Voin kertoa, se oli pitkä prosessi.

Moni on ihmetellyt tässä vuosien varrella sitä, miksi päädyin lopettamaan aiemmat opintoni kesken - ja vieläpä ihan loppusuoralla. Koska en ole halunnut avata tapahtumia sen tarkemmin, ovat myös selitykseni jääneet monesti hieman ympäripyöreiksi. Tärkeintä on kuitenkin ollut se, että olen seissyt koko ajan oman päätökseni takana, ja saanut siihen läheisiltäni kaiken mahdollisen tuen. Mikään tutkinto ei ole niin tärkeä, että omalla terveydellään pitäisi ryhtyä leikkimään.


Aina toisinaan toivon, että olisin tajunnut lopettaa opintoni jo aikaisemmin - olisin säästynyt paljolta. Yritän kuitenkin pitää mielessä, että nämä kokemukset tekivät musta paljon vahvemman ihmisen. Tunnen omat rajani entistä paremmin ja osaan kuunnella itseäni; tunnistan herkemmin oireita, joita mun olisi pitänyt jo tuolloin tajuta kuunnella. Tälläkin tarinalla on siis se kuuluisa hopeareunus.  

Haluan kokemuksieni kautta muistuttaa teitä siitä, ettei terveys, tai elämä ylipäätään, ole mikään itsestäänselvyys - ja siksi niitä on vaalittava. Aina ei tarvitse elää täysillä tai antaa itsestään kaikkea. Elämä on paljon muutakin kuin suorittamista, suunnittelemista ja suunnitelmien toteuttamista. On ihan ok myöntää omat heikkoudet, on ok myöntää, ettei jaksa. On ok sanoa ei, jos siltä tuntuu. Kuunnelkaa itseänne ja omaa olotilaanne. Esimerkiksi pitkittynyt väsymys, unettomuus, verenpaineen nousu, päänsärky, ärtyisyys ja itkuherkkyys ovat kehon tapoja kertoa siitä, ettei kaikki ole ihan kunnossa. Älkää laiminlyökö itseänne, sillä voi olla vakavia ja pitkäaikaisia seurauksia.

Olisi hienoa, jos stressin voisi painaa yhdellä napautuksella pois päältä, samalla tavalla kuin nettiyhteyden. Eihän se käy niin helposti, mutta omilla valinnoilla ja tekemisillä on kuitenkin suuri vaikutus stressiin. Olen huomannut, että oma aika, rakkaat ihmiset ja lempiharrastukset ovat parhaita keinoja stressimörön karkoittamiseen. Hidastetaan siis välillä, käännetään kiire offlinelle ja nautitaan elämästä! Hyvää viikonloppua kaikille! 

facebook | instagram | bloglovin | blogit.fi | sc: juuliasall 

Harmaata ja hattaraa

torstai 6. lokakuuta 2016


Farkut H&M | pusero Gina Tricot | takki, laukku Mango | kengät Zara | lakki Asos


Kuten on käynyt varmasti jo moneen kertaan selväksi, luotan pukeutumisessani mustaan, valkoiseen ja harmaaseen - perusväreihin, joita on helppoa yhdistellä toisiinsa. Jos haluan kikkailla pukeutumisen suhteen, teen sen yleensä mieluiten kerroksilla, leikkauksilla ja materiaaleilla. En ole ollenkaan siis sitä tyyppiä, joka tykkää leikitellä väreillä ja lisätä asuun vaikkapa tummanpunaiset kengät tai kirkkaankeltaisen huivin tuomaan piristystä. 

Kaikenlainen "sopivasti erilainen" on kuitenkin värienkin suhteen aina silloin tällöin paikallaan omassa pukeutumisessani. Kuvissa näkyvät karkkikengät (tai hattarakengät, kuten ne instan puolella nimesin) toimivat hyvänä esimerkkinä. Eivätpä nekään kovin hurjan väriset ole, mutta nude kiiltonahka erottuu kyllä mukavasti omasta tummanpuhuvasta kenkävalikoimastani. Sopivasti erilaiset muihin kenkiini verrattuna, mutta silti värinsä puolesta aika turvalliset yhdisteltäviksi. Tykkäsin jotenkin ihan älyttömästi tämän viime lauantaisen asuni värimaalimasta - karkkikengät toimivat kivasti mustan ja harmaan sävyjen kanssa!

Tarina näiden "uusien" kenkieni taustalla on pitkä ja jokseenkin huvittava. Sana uusi on lainausmerkeissä siksi, että oikeastaan hankin kengät jo viime keväänä. Lyhyesti selitettynä: Tilasin kengät Zaralta ja sovitellessani niitä ne tuntuivat liian isoilta. Yritin palauttaaa kengät, mutta palautuksen kanssa tuli ongelmia, ja kengät jäivät kaappeihini pyörimään. Tarkoituksenani oli myydä ne eteenpäin, mutta kun tuo homma venyi, päädyin sovittelemaan kenkiä uudelleen nyt syksyllä - ja ihme kyllä, ne olivatkin mulle sopivat. En vieläkään tajua, millä perusteella olen tulkinnut kengät alunperin liian isoiksi mulle. :D Oli miten oli, olen iloinen, etten palauttanut tai myynyt niitä pois!

facebook | instagram | bloglovin | blogit.fi | sc: juuliasall

Tältä mun kuuluukin näyttää

tiistai 4. lokakuuta 2016


Hame Gina Tricot | neule H&M | kengät, laukku Mango


Uskallan väittää, että ajattelen keskivertoa enemmän pukeutumista. Jos en ajattelisi, niin tuskin pitäisin näin tyylipainotteista blogia. Tiedostan hyvin, etten ole minkäänlainen tyyliguru, vaikka omaan tyyliini niin paljon panostankin - ja vaikka käytänkin itsestäni nimitystä tyylibloggaaja. Näen päivittäin niin livenä kuin somenkin kautta kymmeniä tyyppejä, joita katson ihastellen ja miettien, että miksei mun asukokonaisuudet näytä noin hyviltä.  Totuushan on, että aina joku tekee kaiken paremmin. 

Voin myöntää rehellisesti, että mulla on usein päiviä, jolloin olen pukeutumiseni suhteen ihan hukassa. Tällaisina päivinä mikään mielessäni pyörivistä asukokonaisuuksista ei näytä miltään, ja ajatus koko vaatekaapin tuleen tuikkaamisesta alkaa kyteä mielessä. Välillä huomaan miettiväni pukeutumisongelmia ihan stressiksikin asti. Ihan hullua, mutta ehkä se kertoo myös jotain siitä, kuinka tärkeänä pidän näitä tyyliasioita. Tällaisina hetkinä huomaan olevani kaukana omasta lähtökohtaisesta ajattelutavastani, jonka mukaan pukeutumisen tulisi olla ennen kaikkea hauskaa. 

Sitten on niitä päiviä, jolloin ylle valikoituu se maailman kivoin asukokonaisuus. Asu, joka on just mua. Ja samalla muistaa taas kirkkaasti sen, miltä haluaa näyttää ja millaisia kokonaisuuksia haluaa käyttää. Mulla oli tällainen päivä viimeksi viikko sitten, kun vetäisin lämpimän kelin kunniaksi ylleni jo kertaalleen syksyn alta pois piilottamani midihameen, jonka yhdistelin paksuhkoon neuleeseen. Näiden viimeaikaisten maailman kivoin asukokonaisuus -fiilisten myötä olen tajunnut, että näytän tällä hetkellä enemmän kuin koskaan itseltäni. Se on ihan älyttömän voimaannuttava tunne, kun voi katsoa itseään peilistä ja ajatella, että tältä mun kuuluukin näyttää. Herääkö sulla ajatuksia aiheeseen liittyen? Ihanaa tiistain jatkoa kaikille!

facebook | instagram | bloglovin | blogit.fi | sc: juuliasall