perjantai 15. huhtikuuta 2016

Life is too short to have boring hair


Mua snäpissä (@juuliasall) ja instassa (@juuliasallinen) seuraavat näkivät jo eilen hiukan esimakua mun tukkauudistuksesta. Freesattiin viime sunnuntaina ystävän kanssa mun ylikasvanut lob-malli lyhyemmäksi, ja samalla sain kunnon kipinän kampaaja-ajan varaamiseen. Mielessäni on pyörinyt jo pitkään tukan värjäyttäminen harmaan sävyiseksi, mutta jostain syystä en vain ole tehnyt asialle mitään. Sain ajan torstaille, ja tässä sitä nyt sitten ollaan. Väri on eloisa, mutta edellistä tasaisemman sävyinen ja taittaa selkeästi harmaaseen - oon tyytyväinen! 

Jotenkin musta tuntuu, että näytän tällä hetkellä paljon enemmän itseltäni kuin aikoihin. Vielä vuosi sitten tukkani ylettyi yli puolenselän ja oli väriltään todella epätasainen tummennuksen jäljiltä. Nämä viimeaikaiset muutokset hiuslookissani ovat saaneet oloni tuntumaan entistä itsevarmemmalta. Tuntuu kuin olisin löytänyt itseni ulkonäöllisesti. Mahtava fiilis. Mutta miten tähän oikein edes päädyttiin?

Oon toki kokeillut hiuksissani teiniajoista lähtien jos jonkinlaisia tyylejä. Värejä on ollut ihan valkeasta mustaan saakka, ja malleja polkasta aina lähes takapuolelle asti ylettyviin pidennyksiin asti. Päällimmäisenä mulla on sellainen tunne, että oon ollut pienestä pitäen hiusten kasvattelija. Oon tykännyt aina enemmän pitkistä hiuksista, ja ne on ollut mulle ehkä tavallaan myös jonkinlainen turvakin. Kuulostaa ehkä hullulta, mutta iso ja pitkä tukka on saanut mut tuntemaan oloni turvallisemmaksi, oon ehkä jollain tavalla piiloutunut aina tarvittaessa sinne tukan alle. Iso tukka oli mulle myös pitkään jonkinlainen naiseuden ja tyylikkyyden merkki. Näin varmaan ajattelee moni muukin. 

Totuus on kuitenkin, että huonokuntoinen ja ohut, epätasaisen värinen hamppuhius ei ole missään mittakaavassa tyylikäs. Tämän tajusin viime kesänä, kun innostuin valloillaan olevasta long bob -trendistä. Leikkautin pitkän tukkani olkapäille asti, ja samalla tajusin, että lyhyempi hiusmalli sopii kasvoilleni - ja koko olemukselleni - paljon paremmin kuin pitkä tukka. Muutuin kertaheitolla ikuisesta hiustenkasvattelijatytöstä lyhythiuksiseksi naiseksi. Ensimmäisen hiustenlyhennykseni jälkeen en ole haikaillut kertaakaan pitkien hiusten perään - päin vastoin, olen haaveillut jopa vielä vähän lyhyemmästä tukasta. 

Muutamia tummia hiusvärikokeilujani lukuunottamatta mun tukka on ollut aina pääsääntöisesti kultaisen vaalea. Ja jotenkin todella tylsä. Jostain syystä oon ajatellut, että lämpimät sävyt sopivat mulle kylmiä paremmin. Näin ovat sanoneen myös kaikki kampaajat, joilla olen käynyt sen jälkeen, kun aloin hiuksiani teininä värjätä. Kun sitten tämä nykyinen harmaa hiustrendi pääsi valloilleen, aloin ajatella omaa hiusteni väriä vähän tarkemmin. Luonnollinen sävyni taittaa vahvasti harmaaseen (se kuuluisa maantienharmaa), joten miksi mulle ei sopisi myös kylmemmät sävyt? Aloin kokeilla erilaisia keltaisuutta hiuksista pois taittavia tuotteita, ja huomasin, että kylmemmät sävyt sopivat mulle ehkä jopa lämpimiä paremmin. Tämän eilisen kampaajakäynnin jälkeen tuntuu entistä vahvemmin siltä, että kylmät sävyt ovat mun juttu. Juteltiin eilen kampaajan kanssa siitä, kuinka vaaleidenkin hiusten kanssa voi kikkailla periaatteessa ihan loputtomiin - tätä en vielä joku aika sitten osannut edes ajatella. Pidän tästä tämänhetkisestä luonnollisesta lookista, mutta lähden tavoittelemaan rohkeasti jatkossa vielä harmaampaa väriä hiuksiini. Ihan vain siksi, koska life is too short to have boring hair. Mahtavaa viikonloppua kaikille! 

facebook | instagram | bloglovin | blogit.fi | sc: juuliasall
Comments (12)

12 kommenttia:

  1. Ompas kyllä ihanat hiukset!! Niin väri kuin pituuskin, sopii sulle tosi hyvin :)

    http://kiiainnanmaa.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  2. Hymyilin tuolle otsikolle, oooops.

    VastaaPoista
  3. Tosi hyvä otsikko ja nätti kampaus! :)

    VastaaPoista
  4. Ihanat hiukset, toi letti on ihan mielettömän hieno :)

    VastaaPoista