torstai 25. syyskuuta 2014

K ä r s i m y s k u k k i a

Et sinäkään ollut kokonainen
silti käyttäydyit kuin olisin kuplamuovia
luulit koreasulkaisten lintujen
lentävän aina korkealla
Mutta minä tiesin totuuden
näin kuinka kiven halkeamista
kasvoi jotain kaunista
- kärsimyskukkia

Et sinäkään ollut kokonainen
kuljit myöhää kohti pimeä kannoillasi
siirsit minuun sen mitä tunsit
tehden minusta halvan
Mutta minä opin näkemään
muutkin värit kuin taivaan harmaan
etkä saanut lukittua minua
kielellä valamaasi betonivankilaan

Et sinäkään ollut kokonainen
Et edes puolikas


Flow-tila taidehistorian luennolla. Parasta.
Comments (8)

8 kommenttia:

  1. Mitä mun silmät näkeekään! Oon odotellut jo pitkään koska postailisit näitä sun runoja. Tää on ihana, hassua miten saat kuplamuovinkin kuulostamaan kauniilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, tää kommentti lämmitti kyllä sydäntä :) Ihanaa että olit odottanut! Ja kiitos<3

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos Kata! Nämä on Mallorcalla otettu :)

      Poista
  3. Aivan ihanat kuvat ja mieletön runo, vou

    VastaaPoista