sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Got accepted to university


Viimeisimmän postauksen jälkeen on tapahtunut suuria. Mua instagramissa seuraavat (@juuliasallinen) ovatkin kuulleet jo ilouutiset, mutta pitäähän tästä upeasta jutusta kertoa muillekin. Sain Jyväskylän yliopistolta torstaina mieluisan kirjeen, jossa kerrottiin, että mulle avautui tämän vuoden yhteishaussa opiskelupaikka yliopiston humanistisesta tiedekunnasta! Jes, kuinka mahtavaa!! Mulla alkaa siis suomen kielen opinnot Jyväskylässä syksyllä. Olen ollut torstaista asti onnesta ihan soikeana. Hymyilyä on vaikea lopettaa, kun on saavuttanut jotain, mistä on unelmoinut viimeiset kaksi vuotta. Siksi olenkin niin onnellinen; olen tehnyt kovasti töitä unelmani eteen. Lukenut pääsykokeisiin ja opiskellut avoimessa, ahkeroinut ja uurastanut. Tuntuu mahtavalta, kun tietää ansainneensa jotain minkä eteen on nähnyt paljon vaivaa. 

Viimeinen puolitoista vuotta on ollut aikamoista vuoristorataa, sillä opiskelupaikan eteen työskentely ei ole ollut aina kovinkaan helppoa. Motivaation kerääminen oli joinakin päivinä äärimmäisen hankalaa, ja säännöllinen lukurytmi tuntui toisinaan tappavan tylsältä. Välillä päämäärä sumentui niin, että teki mieli katkoa kynät ja repiä kirjasta sivut irti. Mun tapauksessa kirjan sivut alkoivat kyllä irtoilla ihan itsestäänkin toisena opiskelukeväänä, hahaha. Muistia piti virkistää ajoittain oikein kunnolla, jotta päämäärä pysyi kirkkaana. Suurimman pettymyksen koin viime keväänä, kun ensimmäinen hakukertani suomen kielen opiskelijaksi päättyi ikävästi - jäin kahdeksannelle varasijalle. Tänä keväänä mietin monesti, voinko enää parantaa suoritustani viime keväisestä. Entä jos mulla meneekin huonommin? Pettymyksestä ja pelonsekaisista fiiliksistä oli vain päästävä eroon. Oli kerättävä uutta motivaatiota ja nostettava pää tiukasti pystyyn. Oli hoettava, mä pystyn siihen. Pystyn ihan mihin vaan. 

Juhannuksen jälkeen mulle tuli sellainen tunne, että tulokset tulevat ihan pian. Ravasin alkuviikon entistä tiheämpään postilaatikolla. Kun keskiviikkonakaan postilaatikosta ei löytynyt vielä sitä tuttua Jyväskylän yliopiston kirjekuorta, ajattelin, että ehkä sitten huomenna. Odotin tietysti paksua kirjettä, sillä olin kuullut jo viime vuonna, että hyvät uutiset tulevat paksuissa kuorissa. Huonot taas ohkaisissa. Kun sitten löysin torstaina odottamani kirjeen postilaatikostamme, tajusin heti, ettei se ollut yhtään niin paksu kuin mitä odotin. Käteni alkoivat täristä, ja sisälle palattuani tokaisin Samille, että tämä taitaa tarkoittaa sitä, etten päässyt sisään vieläkään. Kasasin itseni ja revin kuoren auki haparoivin ottein. Seuraavat hetket ovat hieman sumuisia mielessäni. Sydän hakkasi liian kovaa kun tajusin, mitä kirjeessä sanottiin. Oli huutoa, naurua, kiljumista ja pomppimista. Ääni tärisi ja kyyneleet nousivat silmiin. Sami nosteli mua ilmaan ja eli hetken mun kanssa ihan täysillä. Ja piti soittaa äidille, tietysti. Mietin mielessäni, että tämä kirje taisi sittenkin olla riittävän paksu.

Kuten jo alussa mainitsin, niin torstain jälkeen päivät ovat kuluneet varsin onnensekaisissa fiiliksissä. Olen toistellut useasti ääneen olevani ylpeä itsestäni. Ihan hiton ylpeä. Vaikka syksy tuntuu vielä tässä vaiheessa todella kaukaiselta, olen lueskellut jo jonkin verran Jyväskylän yliopiston sivuja ja googlettanut juttuja suomen kielen opiskelusta. Tajusin myös tarvitsevani kipeästi uuden koululaukun. Hahaha. Syksystä lähtien saattekin sitten lukea arjestani yliopisto-opiskelijana! Muistakaahan uskoa itseenne. Kulkekaa rohkeasti kohti tavoitteitanne ja unelmianne. Mitä sitten ikinä teettekin, älkää luovuttako.

Muita suomen kieltä opiskelemaan päässeitä? Tai ylipäätään yliopistoon hyväksyttyjä?

Comments (19)

19 kommenttia:

  1. Isot onnet koulupaikasta :) Itsellä on AMK opparia vaille valmis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suuret kiitokset! Tsemppiä sulle opparin tekemiseen - yhden AMK-opparin vääntäneenä tiedän, että se on haastava mutta myös palkitseva prosessi :)

      Poista
  2. Instasta jo katsoinkin, että olit päässyt sisään - onnea todella paljon, olet kyllä paikan ansainnut! :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista Laura! <3

      Poista
  3. Onnea opiskelupaikasta! :)

    VastaaPoista
  4. Onneksi olkoon! :) Tuo on ihan totta, että tarvitsee uskoa itseensä ja pitää muistaa pysyä sinnikkäänä. Itselläni on jo melkein yksi AMK- tutkinto alla, mutta päätin hakea silti tänä vuonna Yliopistoon ja en ihan päässyt sisään, mutta tärkeintä tässä vaiheessa on pysyä sinnikkäänä ja ensi vuonna yrittää uudestaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Harmi ettei sulle auennut tänä vuonna paikka yliopistosta. Mutta tosiaan, kun pysyt sinnikkäänä ja teet paljon töitä, niin pääset varmasti sisään vielä! :))

      Poista
  5. Onnea superisti vielä tätäkin kautta! <3
    Oli ihana elää mukana hetkessä tän postauksen kautta. :)

    VastaaPoista
  6. Tää on niin hieno juttu! Onnea superisti!<3 Syksyllä sit päästään samoihin opiskelijabileisiin ja -rientoihin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Heidi<33 Ajattelinkin tossa että olis ihan huippua päästä sun kanssa samoihin opiskelija-kekkereihin! :D Vois muutenkin treffailla sitten kun palaat taas Jyväskylään :)

      Poista
  7. Hurjan paljon onnea sulle sisäänpääsystä !! <3 :)

    VastaaPoista
  8. Hurjan paljon onnea ♡♡ oon todella ilonen sun puolesta ♡ oot ansainnu paikkasi ihan varmasti :) oli ihana elää hetkessä tän postauksen myötä! Ihanasti oot kirjottanu sun tuntemuksista :)♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Emilia<33 Ihana kommentti, kiitos hurjasti! :)

      Poista
  9. Onnittelut opiskelupaikasta!

    VastaaPoista
  10. Onnea vielä! Aivan mahtava kuulla, et oot tehny hirveesti töitä ja päässy just sinne minne halusit, tää tekstiki oli kirjotettu niin hyvin, et sain ihan kylmiä väreitä!

    Sun blogissa on aivan ihana tunnelma ja tää on ihanan persoonallinen, mie jään kyllä seuraileen ja toivottavasti törmätään syksyllä jyväskylässä! :)

    VastaaPoista
  11. Oon niin onnellinen sun puolesta<3 Onnea vielä! :) Pitäisi kyllä nähdä taas!

    VastaaPoista