tiistai 3. syyskuuta 2013

SYDÄMESTÄ VIIS

Valo särkyy seinän pintaan
ja saa värit haalistumaan
minä katselen avaruutta
kattolaudoista muodostuvaa

Sydämeni on rikkinäisen sielun koti
se toivoo ettei se tuntisi
ja tuntee ettei sen pitäisi
pitää yllä pienintäkään toivoa

Mutta sydämestä viis
minä toivon ettet milloinkaan
unohtaisi minua

tai kattolauta-avaruutta

Comments (8)

8 kommenttia:

  1. Kirjotat tosi kauniisti! Tykkään lukee tällasia tosi syviä tekstejä, tuo kivaa vaihtelua niin pinnalliseen blogimaailmaan. Mahtavuutta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oiii, kiitos tästä ihanasta kommentista! Mukava kuulla että nämä runot ovat tervetullutta vaihtelua :)

      Poista
  2. Stunning pictures! Really appreciated the quality!

    http://anatkoren.blogspot.co.il/

    VastaaPoista
  3. Ihastuttava runo, kirjoitat tosi hyvin!
    Katsastin sun blogia ja ihania kuvia oot kyllä ottanut!

    http://lifewithmiia.blogspot.fi/
    käyhän katsomassa mun blogi jos yhtään kiinnostaa, lifestyle -tyylinen, melko alkutekijöissään vielä mutta eiköhän tää tästä lähde ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Miia! Kiitos kiitos, ihana saada tällaista palautetta :)

      Käyn tsekkaamassa sun blogin saman tien!

      Poista
  4. Wow love your photo's, very atistic!

    xx.KL

    visit my blog, and if you like we can follow eachother! :)

    Weapons of Mass Seduction

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thank you so much! I will visit your blog :))

      Poista