lauantai 3. marraskuuta 2012

“Don't you ever let a soul in the world tell you that you can't be exactly who you are.”


Eräs huikeaan maailmanmaineeseen noussut, upeasti laulava, asuillaan häikäisevä sekä äärimmäisen inspiroiva nainen on sanonut näin, ja komppaan täysin kyseistä lausahdusta. Tässä postauksessa kirjoitan aiheesta, joka liittyy otsikossa esiintyvään lausahdukseen, ja puhuttaa itseäni kovasti. Itsetunto, itsensä rakastaminen, viihtyminen omana itsenään, itsekunnioitus, itsensä arvostaminen, kyky kehittää itseään haluamatta muuttua toisenlaiseksi... Aihe on hyvin laaja ja siihen liittyy monenlaisia asioita. Uskon, että vasta silloin voi elää täysillä, kun tulee toimeen itsensä kanssa, yrittämättä olla joku toinen.

Kuitenkin, on aivan eri asia haluta itse muuttua toisenlaiseksi kuin yrittää muuttua väkisin ympäristön painostuksen vuoksi. Tällaista ympäristön painostusta näkyy oikeastaan päivittäin kaikkialla; televisiossa, lehdissä, kaduilla. Uskon, että keräämme alitajuisesti ympäristöstämme erilaisia viestejä. Kaikki mallit ovat langanlaihoja, kai minäkin voisin pudottaa muutaman kilon? Joku katsoi minua kaupungilla vihaisesti, onko ulkonäössäni jotain vikaa? Miten saan yhtä virheettömän ihon kuin meikkimainoksessa esiintyvällä naisella? Tällaista ympäristön luomaa painostusta voi olla todella monenlaista, mutta tämä on pientä siihen verrattuna, minkälaisen painostuksen ihmisjoukko voi luoda yhdelle ihmiselle. Toisten ihmisten suunnalta tuleva painostus on varmasti pahinta näistä painostuksen muodoista.

Meillä ihmisillä on halu kuulua johonkin joukkoon, ja meitä voiskin kutsua kai siksi laumaeläimiksi. Laumoja on erilaisia, ja ihminen voi kuulua moneenkin eri laumaan samanaikaisesti. Yhdistävä tekijä näissä laumoissa on se, että niihin kuuluva ihminen haluaa olla vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa sekä tuntea olonsa tasavertaiseksi ja kunnioitetuksi. Jos näin ei kuitenkaan ole, jos joukon jäsenet eivät ole tasavertaisia keskenään tai ihmistä ei kunnioiteta joukossa sellaisena kuin hän on, voi ihmiseen kohdistua suuri määrä stressiä ja paineita. Kaikista pahinta on se, jos ihminen hylätään joukosta, johon hän on kuulunut - tai häntä ei hyväksytä alunperinkään osaksi joukkoa. Joukkoon kuulumisen ehtona voi olla myös joukkoon sopeutuminen; toisin sanoen itsensä muuttaminen joukon kaltaiseksi. Uskon, että muovaudumme pakostikin hiukan ympäristömme mukaan, mutta mielestäni ympäristömme ei saisi määrittää sitä, keitä olemme tai mitä teemme. Jokaisella on oikeus olla oman persoonsansa kaltainen - aito ja arvokas ihminen.

Olen äärimmäisen kiltti ihminen, ja kiltteys on yksi niistä piirteistäni, joista olen hyvin kiitollinen. Kyseinen piirre, jonka avulla olen tehnyt paljon hyvää muille, ei ole kuitenkaan ollut aina kovin hyväksi itselleni. Kiltteyttäni on käytetty monesti minua itseäni vastaan; kai se on nähty jonkinlaisena heikkoutena. Toisinaan minua harmittaa edelleen, etten ole osannut puolustaa itseäni aina niin kuin olisi pitänyt, tai etten ole ymmärtänyt omaa arvoani paremmin. Ymmärtämättömyyteni takia minua on vuosien varrella kohdeltu monella tapaa huonosti ja väärin. Vuosia sitten luulin ansaitsevani kaiken sen p*skan, mitä niskaani kaadettiin - luulin olevani lähes arvoton. Kerron yhden ympäripyöreän esimerkin, joka on vain jäävuoren huippu oman matkani varrelta: sairastelin nuorempana, ja olin todella väsynyt. Halusin kuitenkin välittää ulkomaailmalle, että minulla on kaikki hyvin, sillä en halunnut paljastaa omaa haavoittuvuuttani muille. Samaan aikaan "ystäväjoukkoni" hylkäsi minut täysin vailla selitystä. Kuulin kiertoteitse juorut, joita minusta puhuttiin. Onneksi en alkanut muuttaa itseäni vain muiden takia - olin mieluummin yksin omana itsenäni kuin muiden joukossa toisenlaisena. Tiedän, että osa kiusaamisestani johtui kateudesta; moni yrittikin lohduttaa minua mainitsemalla asiasta. Itse en ole pitänyt kateutta koskaan yhtään sen armahdettavampana kiusaamisen syynä kuin mitään muutakaan. Kateellisuus ei oikeuta ketään kiusaamaan, halveksimaan tai väheksymään toista. Kukaan ei ole oikeutettu edes kateuden varjolla tekemään toiselle ihmiselle pahaa henkisesti tai fyysisesti. Vaikeimpien vuosieni aikana mietin monesti, kuinka paljon yhden ihmisen harteille voidaan kasata painoa hajoittamatta ihmistä lopullisesti. Näin vuosia vanhenneena luulen löytäneeni tuohon kysymykseen vastauksen; ihmiselle annetaan painoa juuri sen verran kuin tämä jaksaa kantaa. Ajatukseni on hieman ristiriitainen, sillä en usko kohtaloon, tai minkäänlaisiin henkimaailman asioihin. Minusta tuntuu kuitenkin hyvältä ajatella kyseinen asia niin, että vahvimmille annetaan suurimmat lastit kannettavaksi. Olen edelleen yhtä kiltti kuin aina ennenkin, mutta tuhat kertaa vahvempi ja fiksumpi kuin rankimpina aikoina. Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin.

Tällä kaikella haluan kehottaa sinua olemaan rohkeasti juuri sellainen kuin haluat olla. Kenelläkään ei ole sananvaltaa elämääsi, ja sinä itse määrität sen, kuka olet. Ole rohkea, puolusta itseäsi tarpeen vaatiessa, äläkä anna kenenkään tehdä puolestasi sinulle kuuluvia päätöksiä. Älä roiku huonoissa ihmissuhteissa, vaan etsi ympärillesi ihmisiä, jotka arvostavat sinua juuri sellaisena kuin sinä itse olet. Vain sellaiset ihmiset, jotka rakastavat sinua niin hyvine kuin huonoine puolinesi, ovat arvoisiasi. Olen kiitollinen siitä, että olen löytänyt ympärilleni aivan mahtavia ihmisiä, ja että olen oppinut erottamaan ne ihmiset, joiden seuraa en kaipaa. Tulen toki kaikkien kanssa toimeen, mutta luottamukseni on ansaittava, ja se ei käy helposti.

Kaikki edellä ilmenevät ajatukset ja mielipiteet ovat omiani, enkä oleta, että muiden tulisi olla samaa mieltä niistä kanssani. Haluan kertoa omia mietteitäni ja kokemuksiani tästä aiheesta, koska aiheella on ollut suuri merkitys omassa elämässäni, enkä halua kenenkään joutuvan kiusaamisen tai syrjinnän uhriksi - edes kateus ei oikeuta tällaiseen käytökseen. Toivottavasti saan tekstilläni edes yhden ihmisen ajattelemaan asioita uudelta kantilta sekä pohtimaan kiusaamista, ja toivottavasti kirjoitukseni tsemppaa muita samojen asioiden kanssa painivia sekä painineita jaksamaan eteenpäin.

Kuvat: google, weheartit, google & classy in the city

“The easiest thing to be in the world is you. 
The most difficult thing to be is what other people want you to be. 
Don't let them put you in that position.”

Nyt, arvoisat lukijani, sana on vapaa - mitä tunteita tämä postaus herättää teissä?
Comments (6)

6 kommenttia:

  1. Hieno teksti kerrassaan! Hienoa, että joku muukin ajattelee samalla tavalla. Samaistuin tekstiin täysin. Että ei oikeen lisättävää.
    Se on kamalaa, kun kiltteyttä käytetään hyväksi.. Niin inhottavaa. Itse olen kanssa huomannut, että olen vahvistunut näistä pahoista asioista, mitä minulle on tehty ja niin. Siitä olen saanut paljon ajatuksia ja mietteitä ja oppinut ymmärtämään ihmisiä ja niitten motiiveja. Ihmismieli on kyllä niin outo.
    Vahvat uskaltaa olla erilaisia. Uskaltaa ottaa riskejä silläkin kantilla, että monet eivät hyväksyisi. Se on vahvuutta.
    Tupakanpoltto, turha juttu. Suurin osa aivan varmasti on aloittanut sauhuttelun vain koska muutkin polttaa ja se on hienoa. Minä erotuin joukosta, en ole ikinä polttanut. Se oli teini-iässä kummallinen juttu joillekkin "siis etkö sä juokkaan? Onks sun kaverit jotain nörttejä".
    Olen huomannut, että monet kaverini, jotka polttaa ovat epävarmoja. He ovat menneet virran mukana, eikä he ole uskaltaneet olla vahvoja ja se vaikuttaa sitten tulevaisuutenkin...
    No joo :) Olen kauhean huono kirjoittamaan mielipiteitäni. Niitä on helppoa miettiä, mutta vaikea saada teksiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos<3 Oon ihan samaa mieltä, ihmismieli on kyllä todella kummallinen. Ja tuo mitä kirjoitit, on ihan totta! Varsinkin teini-iässä noi tupakka- ja alkoholiasiat on vielä tosi korostuneita; suurin osa kokeilee niitä, ja osa kokeilee vaikkei haluaisikaan, kuuluakseen joukkoon. Yleensä ne, jotka kieltäytyvät, ovat oudoksuttuja, ja heitä jopa syrjitään. Tämä on mun mielestä niin väärin! On harmillista, että tupakointia ja juomista pidetään nuorten keskuudessa niin coolina juttuna, että niitä, jotka ovat kaikista järkevimpiä ja kieltäytyvät, väheksytään. Pitäisi olla juuri toisin päin! Niiden pitäisi olla cooleja, jotka uskaltavat kieltäytyä. No kuka tietää, ehkä asia kääntyy vielä jonain päivänä näin päin. :)

      On totta, että tällaisista asioista on vähän hankala kirjoittaa - varsinkin, kun olisi niin hirvittävästi sanottavaa aiheesta. Mun mielestä toit tosi hyvin sun mielipiteen esille. :)) Kiitos siitä! Ollaan yhdessä vahvoja<3

      Poista
    2. Kiitos sullekkin, jep ollaan, ollaan :)<3.
      On kyllä niin tyhmiä juttuja ihmisillä. Mulla oli ennen joku aika vanha kännykkä, niin sille aina naurettiin ja silleen :D. Ei se mua haitannut, mutta oli vähän outoa esim kun joku tyttö kattoi tosi oudosti ja sanoi "siis mitä ihmettä sulla tommonen on... eks oo käyny mieles hankkii uudempaa?". Näytti siltä, kun se ois "hävennyt" mun kännykkää :D.
      Näyttää siltä, että hyvä kännykkäkin pitää olla, ettei ole täysin nolo :D

      Poista
    3. Voi hyvät hyssykät! Tuossa kyllä huomaa taas, että ihmiset tarttuu kaikenlisäksi niin pieniin ja olemattomiin asioihinkin, ettei mitään järkeä. Oon kuullut itestäni kanssa vuosien varrella niin ihmeellisiä asioita, etten ole oikein tiennyt aina, pitäisikö itkeä vai nauraa. Huoh. :D

      Poista
  2. Vautsi, paljon tekstiä ja joka lause painavaa asiaa! Ei mullakaan oikein ole mitään lisättävää tuohon, kiteytät asian niin hienost.

    Todella pahoille mielin tulin kun luin sun kokemuksesta. En ymmärrä miksi joidenkin ihmisten pitää olla niin julmia toisille.

    Ja just noiden omien kokemusten jakaminen on hienoa, sen kautta varmasti ne jotka painii samojen vaikeiden fiilisten ja juttujen kanssa voivat rohkaistua ja saada lisää itseluottamusta.

    Kerrassaan koskettava teksti. (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos<3 Äläkä suotta pahoita mieltäsi, nämä jutut on kuitenkin ollutta ja mennyttä, ja asiat on paremmin nykyään.. Vaikka kyllähän kaikkia tällaisia juttuja kantaa aika pitkään mukanaan. Mäkään en ole koskaan ymmärtänyt tuota ihmisten julmuutta, mutta kai sillä koitetaan vain peittää jotain omaa epävarmuutta ja huonommuudentunnetta. Raukkamaista!

      Itseasiassa oon miettinyt tämäntyyppisen tekstin julkaisua jo varmaan reilun puoli vuotta, että tästä aiheesta kirjoittaminen ei ollut ihan itsestäänselvää. :) Hylkäsin aina aiheen, kun en oikein osannut tarttua siihen mitenkään. Tuohan tällainen asioista kirjoittaminen paljon monenlaisia muistoja mieleen. Ehkä tarvitsin vain paljon aikaa, jotta rohkenisin tuoda asian julki blogissani. :) Eihän tällaisista aiheista kuitenkaan ihan joka päivä kirjoitella blogeissa. Mutta nyt olen mielissäni siitä, että sain viimein kirjoitettua tämän tekstin! Miksi en jakaisi muille mielipiteitäni ja kokemuksiani näin tärkeästä asiasta, kun minulla on kerta jotain sanottavaa... :)

      Poista