maanantai 15. lokakuuta 2012

Maybe you're the same as me, we see things they'll never see

Kivaa maanantaita, ja sen myötä myös uutta viikkoa teille ihanille! Ensinnäkin, on pakko hieman hehkuttaa yhtä asiaa, joka piristi kummasti tätä syksyisen harmaata päivääni. Aamulla kun avasin bloggerin, huomasin että 20 lukijan raja googlen käyttäjäraatin kautta oli pamahtanut rikki! Whaaat, ihan mieletöntä! :) Hahaha, saatan kuulostaa hiukan hassulta - useimmilla kun on satojakin lukijoita, ja minä se vain iloitsen kahdestakymmenestä. Tiedän että teitä lukijoita on linjoilla enemmänkin; on sukulaisia, ystäviä, kavereita ja tuttuja, jotka eivät varsinaisesti seuraa blogiani  minkään kautta, mutta jotka vierailevat täällä blogissani säännöllisesti lukemassa jorinoitani. Ja heidän lisäksi, 20 ilmoittautunutta lukijaa googlen kautta - se on minulle hurjan iso juttu! Ihanaa, että niinkin moni on löytänyt jo tiensä tänne blogiini. :) Kuten jo pari postausta sitten kirjoittelinkin, niin olen todella iloinen jokaisesta uudesta lukijasta, ja olen myös todella kiinnostunut siitä, keitä lukijani ovat. Tarkastankin aina ensimmäisenä, kirjoittavatko lukijoiksi ilmoittautuneet esimerkiksi omia blogeja. Ja uudet lukijat otan tietysti jatkossakin avosylin vastaan. :) Blogini kannalta tämä alkanut viikko tulee olemaan hieman kutkuttava, sillä viikon lopulla juhlitaan blogini 1-vuotissynttäreitä! Synttäreiden myötä haluan laittaa pienimuotoisen arvonnan käyntiin. Siitä lisää infoa sitten jossain vaiheessa myöhemmin, pysykäähän linjoilla! :))

Lupasin teille eilen hieman kuvia lauantaisista illanistujaisistamme, joten seuraavaksi olisikin niiden vuoro. Kuvia ei tullut taaskaan napsittua ihan hirveitä määriä, mutta on minulla ainakin jotain teille tarjottavaksi. :) Ilta oli ihana, kiitos vielä siitä tytöt! Välillä on niin rentouttavaa päästä paasaamaan kaikista viimeaikaisista tapahtumista sekä maailman menosta luotettaville ystäville. Mutta vaikka tällainen juhlahumu onkin todella mukavaa, niin on sitä tullut harjoitettua viime aikoina ehkä hieman liian usein; nyt minusta tuntuukin, että pieni juhlapaussi olisi paikallaan. Ajattelin siis viettää seuraavat viikot ihan vain sellaista hiljaiseloa! :D 

Toinen hymyilee aina silmillään ja toisella on täydelliset hiukset

Rosamaria tuli lauantaina jo alkuillasta meille, ja aika kului kyllä taas kerran ihan lentäen, kun päästiin juttelemaan kaikesta mahdollisesta keskenämme. Laittauduttiin siinä samalla hieman, ja minä väänsin kynsiini kunnon glitterimanikyyrit samalla kun toimin kokkina ja katoin pöytää. Kyllä nainen pystyy moneen! ;) Vaikka tosin, eipä noiden valmiiden pikkusuolaisten uunissa paistaminen ollut mitään ydinfysiikkaa.... Tarjoilu oli siis todella yksinkertainen; pöydästä löytyi juomien lisäksi muutamaa erilaatuista suolaista, parit maustevoit sekä viinirypäleitä. Myöhemmin illalla Pinja liittyi seuraamme, ja toi mukanaan rutkasti karkkeja sekä mutakakkua. Mmmmm. Nyt olisi kyllä pieni tauko herkuttelusta paikallaan. :D Illan vaatetuksestani sen verran, että kunnollisten asukuvien ottaminen unohtui tietysti ihan kokonaan siinä kaiken tohinan keskellä. Nuo viimeiset otokset saavat siis toimittaa hieman asukuvien virkaa. :) Ylläni minulla oli niinkin leppoisa kombo kuin ginan musta tuubimekko sekä vero modan puuterin värinen sifonkiunelma, jonka kaulusta ja olkapäitä koristavat ihastuttavat helmi- sekä timanttikoristeet. Hiukseni kiinnitin rennosti letille, jotta nuo nappipuseron ihanat yksityiskohdat näkyisivät mahdollisimman hyvin. :) Halusin pukeutua melko rennosti, sillä emme olleet varmoja baariin lähdöstä - Rosamaria kun tunsi olonsa hieman kipeäksi. Puolen yön aikaan päätimme kuitenkin lähteä käväisemään paikallisessa, joten asuni muutin baarikelpoiseksi sujauttamalla jalkoihini nudet korkkarit sekä nappaamalla mukaani nudehopeisen clutchini. Melko helppoa pukeutumista. :) No, se siitä viikonlopusta. Nyt olisi keksittävä uusia kujeita uuden viikon kunniaksi. Jatketaan huomenna! :)) 
Comments (8)

8 kommenttia:

  1. Ah, kiitos vielä, oli niin mukavaa! <3 Seuraavan kerran varataan vaan huikeesti enemmän aikaa, niin ehtii käydä kaikki tärkeät ja vähemmän tärkeät asiat läpi :D Hyviä kuviahan sä oli ehtinyt ottaa! Ja kiitti, sul ne ihanat hiukset vasta onkin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin oli<3 Ja totta, aikaa pitää olla seuraavalla kerralla rutkasti enemmän! Jep, ja toi kuva susta ja rouskusta on kyllä tosi ihana. :) Pöh, kiitti. :))

      Poista
  2. Oi kuinka mukavan näköisiä tunnelmakuvia! Ja sulla jälleen kerran hieno outfit. (:

    Uskomatonta että siitäkin on jo vuosi kun blogisi starttaili - melkein alkutaipaleelta sitä seuranneena ajattelen näin. Onko bileet tiedossa juhlan kunniaksi? (;

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiiiitos! :) No niinpä! Miten vuosi voikaan kulua näin nopeasti. No, kai se kuluu kun on koukuttavaa tekemistä, kuten tää bloggaaminen. ;) Tuskin näitä syndejä kuitenkaan sen enempää juhlittua tulee, juhlitaan sitten kun vuosia on hieman useampi takanapäin. :))

      Poista
  3. rakas juulia, ihana teksti ja ihania kuvia (missä kaikki kuvat pöydästä kun se oli täynnä keksinmuruja ja mun kynsilakkaa oli ympäriinsä??? hahaha :---D), nähdään toivottavasti taas pian, vaikka sitten vaan sen leffaillan ja ruuan parissa <3
    pusuja!

    -rosamaria

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos muru<3 Ahahah, en tiedä mihin ne kaikki kuvat katosi? En viitinyt lähteä kuitenkaan sille "tältä täällä OIKEASTI näyttää" -linjalle, josta puhuttiin... ;D Täytyy ehdottomasti kyllä treffata taas pian! Puspus!

      Poista
  4. Itsehän iloitsin, kun päivittäisten kävijöiden määrä hipoo kahtakymmentä ja seuraajiin on liittynyt joku muukin kuin perheenjäsen. :) Blogeja on nykyään niin maailma pullollaan, että lukijoita on sinänsä vaikeaa kosiskella. Periaatteessa verkostoituminen toisi eniten uusia lukijoita. Onneksi olkoon 20-rajapyykistä. :)

    xoxo Nina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Haha, mun mielestä on ihan hienoa, että joku osaa iloita näinkin pienistä asioista. Mutta oot oikeassa! Nykyäänhän nämä blogit on sellaista massaa, että muista erottumiseen tarvittaisiin todella paljon. No, tärkeintä on se, että itse nauttii siitä mitä tekee. :)

      Poista