lauantai 6. lokakuuta 2012

Ajatuksia tyylistä ja pukeutumisesta

Olen selaillut taas mielettömät määrät erityylisiä blogeja, ja nähnyt niissä toinen toistaan ilmiömäisempiä pukeutujia. Muiden ihmisten tyylisuoritusten selailu on toisinaan hyvin rentouttavaa puuhaa, mutta yleensä se saa minut vain pohtimaan omaa tyyliäni sekä vaatekaappiani. Tai siis, tyylittömyyttäni ja tylsää vaatekaappiani.  Kun alan vakavissani pohtia tyylini syvintä olemusta, huomaan eksyväni totaalisesti omiin ajatuksiini. Tällainen eksynyt olo minulle tuli taas kerran, joten ajattelin tulla avautumaan asiasta tänne blogin puolelle.

En ole ollut aina kovin tyttömäinen tyttö. Olen tullut yleensä paremmin juttuun poikien kuin tyttöjen kanssa; tyttöjen maailmassa asiat muuttuvat helposti kovin teennäisiksi ja kilpailuhenkisiksi, kun taas poikien seurassa kaikki on huomattavasti rennompaa. Vaikkei minulla ole koskaan ollut liiemmin mitään tyttömäisiä harrastuksia, olen ollut pienestä pitäen todella tarkka omista vaatteistani. Jo ala-asteen alussa meinasin myöhästyä koulukyydistä päivittäin vain sen takia, etten kelpuuttanut mitä tahansa vaatteita ylleni lapsellisesta vaatevalikoimastani. Minulla oli muutamia rakkaita vaatteita, jotka kulutin kirjaimellisesti lähes loppuun. Näistä hyvänä esimerkkinä toimivat mustavalkopilkulliset trikoot, jotka oli kiva pukea jonkun kirkkaanvärisen neuleen sekä kukkahatun kanssa. Vaikka olenkin ollut aina todella tarkka pukeutumisestani, meni todella pitkään, ennen kuin omaksuin muita tyttömäisiä asioita. Esimerkiksi meikeistä kiinnostuin kunnolla vasta myöhäisessä yläasteiässä. Kun muut tytöt meikkasivat liikuntatuntien jälkeen, minä en edes tiennyt, mitä kaikilla niillä välineillä kuului tehdä. Ahaha, voi minua!  Mutta olihan se ihan ymmärrettävää - mitä nyt pienen kyläkoulun tyttö, joka oli kasvanut poikien seassa, tietäisi jostain meikeistä? No, kun sitten vihdoin pääsin mukaan jutun juoneen, taisin innostua kaikista tyttöjen jutuista vähän liikaakin...

"Nyt aion kertoa paljastuksen, jota 
tuskin kukaan blogini asukuviin 
perehtyneistä uskoisi todeksi."

Jossain vaiheessa noiden eläinkuosisten trikoiden sekä meikkikokeilujen jälkeen aloin oikeasti kiinnostua pukeutumisesta. Lukioikäisenä rakastin vaatteita intohimoisesti, vaikkei tyylini erottunutkaan mitenkään radikaalisti muiden tyyleistä. Eihän se erotu oikeastaan vielä nykyäänkään. Vuosien varrella jäin jumiin melko yksinkertaiseen linjaan - käytin pääsääntöisesti vain perus tummia ja vaaleita vaatteita, joita höystin runsailla koruilla, huiveilla ynnä muilla asusteilla. Samalla linjalla olen oikeastaan edelleen. Mutta on minulla omat omituisetkin puoleni;  vaikka unelmoinkin täydellisen pikkumustan löytämisestä sekä Louis Vuittonin merkkilaukuista, osa minusta haaveilee aivan toisenlaisista vaatteista sekä asusteista. Toivon välillä, että tyylini olisi ihan erilainen kuin mitä se oikeasti on! Toisinaan unelmoin salaa pitkistä kukkamekoista, nahkaliiveistä, risaisista bootseista sekä sotkuisesta tukasta. Ja ihailen suuresti niitä, jotka saavat maksihameen näyttämään hyvältä yhdistämällä sen paksuun, ylisuureen neulepuseroon. Joskus tällaisia pukeutujia katsellessani tunnen kateuden syvän viillon jossain rintalastani alla. Kunpa minäkin osaisin. Nyt aion kertoa paljastuksen, jota tuskin kukaan blogini asukuviin perehtyneistä uskoisi todeksi: säästän vaatekaapissani siskoni vanhaa, konjakin ruskeaa mokkanahkaista hapsuliiviä. Liivillä on jo ikää, mutta se on mielestäni edelleen aivan kertakaikkisen räheä. Olen uskaltautunut pukemaan kyseisen liivin ylleni toistaiseksi vain kerran, erään hieman hippimäisen ystäväni tupareihin. Tuolloin puin mokkaliivin valkean pitsimekkoni kaveriksi, ja jätin vaaleat, laineikkaat kutrini vapaasti auki. Huulissani minulla taisi olla kirkkaan väristä punaa. Kunpa illalta olisi kuvia - näytin varmasti todella uskottavalta asussani. :)

"Kuinka on mahdollista yhdistää 
kaksi täysin erilaista tyyliä?"

Kaikella tällä selityksellä haluan ilmeisesti kertoa, että mielestäni on todella tylsää yrittää pukeutua aina kauhean siististi, kauniisti ja asiallisesti. Ja se on todella ärsyttävää, että tukan pitäisi olla aina viimeisen päälle laitettuna, viimeistä hiuskarvaa myöten! Tässä vaiheessa ihmettelette varmaan, että miten niin pitäisi. Eihän kukaan ole pakottamassa? Olen varmaan vain niin kangistunut omiin kaavoihini ja tapoihini, etten osaa, saati sitten uskalla, muuttaa juuri mitään tavassani pukeutua tai laittautua. Kuinka on mahdollista yhdistää kaksi täysin erilaista tyyliä, kun osa minusta haluaa näyttää siistiltä sihteeriköltä blingikoruineen, ja toinen osa minusta haikailee hippimäisen, aurinkoa palvovan luonnonlapsen tyylin perään?  Niin tai näin, kaipaan jotain uutta, ja olen kyllästynyt näyttämään aina sievältä kiiltokuvatytöltä. Voisikohan siitä imagosta ottaa välillä vapaapäiviä?  Loppujen lopuksihan pukeutumisen tulisi olla hauskaa, kokeilevaa ja leikkisää.


Onko teillä tällaisia aikoja, jolloin teidän tekisi mieli kokeilla jotain täysin normaalista tyylistänne poikkeavaa?
Comments (7)

7 kommenttia:

  1. Hei, eksyin ensimmäistä kertaa blogiisi ja oih, miten kertakaikkisen ihana blogi! :)

    Mutta asiaan: Kysytkin! Aina ajatellessani jotain oikein syvällisesti, alan miettimään omaa tyyliäni ja miten voisin sitä muuttaa. Haluan vaihtelua ja tuntuu että tyylini on hirveän tylsä!(ystäväni tosin väittävät vastaan tässä vaiheessa) Joka tapauksessa et ole ainoa ajatuksiesi kanssa! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos tuhannesti Amanda! Piristit päivääni kommentillasi<3 Tosi kiva kuulla, että tykkäät blogistani. :)

      Ja kiva kuulla myös, etten ole yksin näiden pukeutumis- ja tyyliongelmien kanssa. :D Tuo on kyllä inhottavaa, jos oma tyyli tuntuu itsestä tylsältä, vaikka kaverit olisivatkin eri mieltä. Mutta toisaalta, eipä sitä omaa tyyliä tule kauheasti kehitettyäkään, jos siihen on jatkuvasti vain tyytyväinen! Joten ihan hyvät puolensa varmasti siinäkin, että on hieman tyytymätön pukeutumiseensa. Kun vain vielä tietäisi, miten sitä muuttaisi... :)

      Jätähän jatkossakin kommenttia! :))

      Poista
  2. Tämä teksti kiteyttää aika hyvin munkin ajatukset! Ihaillen aina katselen kaikkien tyylitaitureiden kokonaisuuksia ja tuntuu, että itse ei ikinä tule yltämään samalle tasolle. Haluaisin myös osata olla monipuolinen pukeutuja, mutta silti sitä aina vain kangistuu niihin vanhoihin kaavoihin.. Toisaalta voi myös olla, että sitä on vain itse liian kriittinen. Selailin nimittäin juuri sun aiempia postauksia ja ihastelin ties kuinka montaa asukokonaisuutta! :) Ja sain tietysti itsekin muutamia pukeutumisideoita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on niin totta! On vaan jotenkin niin helppoa jämähtää aina kaikkeen tuttuun ja turvalliseen. Mutta saattaahan se vika olla liiassa itsekriittisyydessäkin! Meillä kun on yleensä tapana syynätä itseämme niin paljon tarkemmin kuin muita. :)

      Ihan mieletöntä kuulla, että mun asut on inspiroineet sua jollain tasolla! Tosi huippua! Kovin moni ei ole vielä kirjoittanutkaan noin. :) Kiitos<3

      Poista
  3. Kuulostaapa tutulta! :D Itse mietin monet kerrat, että olisi kiva räväyttää ja olisi kiva sitä ja tätä... Pieni vaatekriisi on aina menossa. En todellakaan ole mikään tyylitaituri, mutta tiedän oman tyylini ja se voi olla jopa tylsä, myönnettäköön! :D Nyt minulla on tavoitteena kehittää ja monipuolistaa tyyliäni ja saa nähdä minne se viekään. :) Tosin matkalaukkuelämä asettaa aikamoisen haasteen, kun kaiken pitäisi mahtua yhteen matkalaukkuun... ainakin periaatteessa. ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa ihan samalta kuin omat vaatepulmani! Toisaalta on kauhean kiva, että tietää oman tyylinsä ja mieltymyksensä, mutta samalla kaikki tuttu tuntuu usein hiukan tylsältä, ja tekisi mieli koittaa välillä jotain jännempää. No, sitten kun uskaltautuu koittamaan jotain erilaista, tulee sellainen olo, että olenkohan tässä nyt ihan hakoteillä... :)) Monimutkaista! Ja tiedän niin ton matkalaukkuelämän hankaluuden! Kunpa koko vaatekaapin voisi pakata yhteen pieneen laukkuun. :)

      Poista
    2. Niinpä! Kaipa se on sitä naisen elämää. ;) Kiva kuulla, etten ole yksin! :)

      Poista