perjantai 21. syyskuuta 2012

Just like water through my hands

Halusin tulla jakamaan teille yhden ihanan biisin, jonka kuulin radiosta muutama päivä sitten. Ihastuin heti ensikuulemalta tähän Agnesin kauniiseen kappaleeseen, ja vaikka olen kuunnellut tämän alusta loppuun jo lukemattomia kertoja, en vain kyllästy tähän ollenkaan. Sanoiltaan biisi on melko surullinen, mutta jotenkin tällaiset tunnelmallisen melankoliset biisit ovat kovasti mieleeni. Tämä sopii loistavasti pimenevien syysiltojen fiilistelyyn. :) Kynttilät palamaan, viltti päälle ja tämä biisi soimaan. Täydellistä.


En tiedä ketään, joka fiilistelisi musiikkia samalla tavalla kuin minä. Näin syksyisin soittimeni täyttyy jostain syystä aina slovareista, ja tykkään fiilistellä todella surullisiakin biisejä, vaikken olisi edes surullisella tuulella. Pitkän linjan pöytälaatikkorunoilijana kiinnitän musiikissa aina ensimmäisenä huomioni sanoituksiin, ja etsin sanojen takaa yleensä erilaisia merkityksiä sekä tunnetiloja. Mielestäni on ihanaa syventyä lyriikoihin ja samaistua biiseistä heijastuviin tunnetiloihin. Parhaat biisit ovat mielestäni niitä, jotka herättävät minussa syviä tuntemuksia ja saavat minut miettimään nykyhetkeä tai menneitä - on upeaa, jos tunnen voivani samaistua jollain tapaa biisin sanoituksiin. Ja nyt toivon, että edes joku siellä ruutujen toisella puolella ymmärtää mitä tarkoitan näillä sepustuksillani, etteivät kaikki pidä minua ihan höpöhöpönä. :) 

Oikein ihanaa ja tunnelmallista viikonloppua söpöset♥
Comments (0)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti