lauantai 26. toukokuuta 2012

Passion for sports

Mitä blogini aihealueisiin tulee, niin nyt otetaan melko iso loikka hieman vieraalle alueelle - liikuntajuttuja kun täällä ei ole vilahdellut vielä kertaakaan. Vaikka en olekaan kirjoittanut treenailuistani aikaisemmin, niin se ei tarkoita, ettenkö tykkäisi harrastaa liikuntaa. Nyt voisinkin valottaa teille hieman omaa liikuntahistoriaani; liikunta-aktiivisuuden saralla olen kokenut lähes kaiken täydestä liikkumattomuudesta aina hyperaktiiviseen ja melkeinpä jo itselle vaaralliseen yli-innokkuuteen saakka.

Pienenä kärsin kovista migreeneistä, jotka alkoivat aina koulun liikuntatuntien yhteydessä. Sen takia en olekaan harrastanut liikuntaa pienestä pitäen: liikkuminen oli minulle lapsena enemmänkin kidutusta kuin hauskaa tekemistä. Opin, että liikunnasta seuraa aina jotain pahaa, ja siksi viihdyinkin paremmin kirjojen parissa sisätiloissa. No, yläasteikäisenä löysin sitten liikunnan ilot: migreenialttiuteni liikunnan yhteydessä oli vähentynyt, ja kun keksin yhtäkkiä, että minun on alettava panostaa terveellisiin elämäntapoihin, minua ei pysäyttänyt enää mikään. Lenkkeilin, uin ja kävin aerobicissä sekä punttisalilla. Painoni alkoi pudota, mistä sain lisäintoa liikkumiseen. Lukioaikana liikunnasta tulikin sitten minulle jo melko pakkomielteistä; en voinut olla enää treenaamatta. Eihän aktiivisessa treenaamisessa sinänsä ollut mitään vakavaa, mutta en tajunnut syödä energiankulutukseni mukaisesti, mikä teki yli-innokkuudestani hieman vaarallista. Lukioaikana vietin lähes kaiken vapaa-aikani lenkkipolkuja kierrellen, ja siksi painoni putosi huomattavasti.

Sitten yhtäkkiä, mielenkiintoni treenaamista kohtaan katosi totaalisesti. En jaksanut tehdä enää yhtään mitään, olin täysin puhki. Ammattikorkeakoulun alettua yritin vielä sinnitellä treenailujeni suhteen, mutta pian urheilut jäivät kokonaan; en vain yksinkertaisesti pystynyt enää liikkumaan. Meni pitkään, etten liikkunut yhtään arkipäiväisiä hyötyliikuntoja lukuunottamatta. Näiden kolmen ammattikorkeakouluvuoden aikana olenkin liikkunut pääasiassa vain satunnaisesti - välillä hieman enemmän, välillä vähemmän. Nyt olen kuitenkin kyllästynyt epäsäännöllisiin liikkumisiini, ja haluan aloittaa treenaamisen taas aktiivisemmin.

Ajattelin katkaista tämän epätasaisen treenikierteeni keskittymällä itseäni miellyttäviin liikuntamuotoihin ja pyrkimällä säännölliseen, kohtuuden rajoissa pysyvään liikuntaan. Kesä on ihanteellista aikaa ulkona liikkumiseen, ja aionkin hyödyntää tätä vuodenaikaa paljon esimerkiksi uimisen suhteen: nautin suuresti järvessä uimisesta, mikä on itselleni paljon mielekkäämpää kuin uimahallissa käyminen. Mitä liikkumismotivaatiooni tulee, niin tavoitteenani on liikkumisen ilon löytämisen lisäksi myös pudottaa muutama kilo painoa.

Näin alkuunsa ajattelin kohottaa liikuntamotivaatiotani myös panostamalla hieman treenikamppeisiin. Mainitsinkin jo torstaina, että löysin kaupungilta jotain uutta liikkumiseen. :) Tarvitsin kipeästi uudet lenkkarit vanhojeni tilalle, ja halusin, että lenkkarit ovat lenkkeilyominaisuuksiensa lisäksi myös hyvännäköiset. Siksi päädyinkin ostamaan Adidaksen pinkki-mustat treenikengät itselleni! Täytyyhän kenkien olla niin ihastuttavat, että ne tekee mieli vetää jalkaan. ;) Alla on kuvia uusista lenkkitossuistani sekä torstaina ostamastani uudesta Puman treenipaidasta.



Kävin jo eilen testailemassa hieman näitä uutuuksia. Puman paita oli ihanan pehmeän tuntuinen päällä, ja hengittäviltä ominaisuuksiltaan se toimi todella hyvin. Lenkkikengät olivat puolestaan ilmavat ja ällistyttävän kevyet jalassa. Ripeä kävely ja nopeat spurtit onnistuivat näissä kengissä paljon paremmin kuin aikaisemmissa, tukevissa lenkkareissani. Iso plussa tietysti lenkkareiden ja puseron väreistä - kyllä tällaisissa tamineissa kelpaa liikkua! Saas nähdä, ehkäpä täällä blogissani alkaa vilahdella liikuntajuttuja jatkossa aina silloin tällöin. :)

Oikein ihanaa ja liikunnallista viikonloppua kaikille!
Comments (2)

2 kommenttia:

  1. Oi miten söpöt lenkkarit! Oon itsekin samanlainen, treenaaminen ei oo yhtään kivaa ilman asiaankuuluvia (lue: kivan näköisiä) varusteita.

    Ymmärrän myös hyvin mitä tarkoitat tuolla treenaamisen epäsäännöölisyydellä, mullakin on ollut aikoja jolloin ei kiinnosta yhtään ja seuraavalla hetkellä asun salilla. Ei ole helppoa löytää tasapainoa siihen hommaan, vireystilat kun tuppaavat aina vaihtelemaan, mutta uskon että onnistut kyllä! Tsemppiä kovasti. (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, etten ole ainoa tän asian kanssa kamppaileva ihminen. Aika yleinen ongelma varmasti! Kiitos tsempeistä, eiköhän se tästä. Ainakin kesäkelit motivoi ihan toisella tavalla liikkumaan kuin talvipakkanen. :)

      Poista